Miksi ja miten kannabista pitäisi säädellä?
kuva(*)Tämän sivun sisältö Lyhyesti:
Kannabiksen kieltolaki täytyy lopettaa ja siirtyä päihteen sääntelyyn, kuten olemme tehneet alkoholin ja tupakan kohdalla.
Tarjoan oman kattavan ratkaisuni sille, miten kannabista voidaan säädellä.
Sääntelymallini loisi tuhansia uusia hyväpalkkaisia työpaikkoja, talouskasvua eri aloilla ja toisi mahdollisesti yli miljardin euron verotulot vuosittain.
Kannabiksen käytöllä on negatiivisia vaikutuksia yksilön terveyteen, mutta nykyinen lainsäädäntö ei vähennä niitä millään tavalla. Päinvastoin kieltolaki lisää kannabiksesta johtuvia sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja.
Dekriminalisaatiolla, eli käyttörangaistusten poistolla, vähennetään kannabiksen kieltolain aiheuttamia sosiaalisia haittoja. Dekriminalisaatio on tarpeellista, mutta ei tarpeeksi.
Käyn läpi myös joitain argumentteja kannabiksen kieltolain puolesta, kuten porttiteoriaa.
Lopussa kerron 3 helppoa asiaa, jota sinä voit tehdä asian edistämiseksi.
Etkö jaksa lukea? Lue tästä todella tiivis paketti siitä miksi kannabis pitäisi laillistaa tai selaa sivu loppuun ja kuuntele joku podcast.Miksi kieltolaki
ei toimi?
Kaikessa päihdelainsäädännössä pitää ensiksi tunnustaa se, että päihteistä koituu haittoja. Kannabiksesta koituu haittoja yksilöille terveyshaittoina, joita käsitellään tällä sivulla myöhemmin, sekä yhteiskunnalle mm. terveyshaittojen kustantamisessa.
On tärkeää ymmärtää tämä logiikka:
Haitat lisääntyvät, jos päihteiden annetaan olla sääntelemättömänä täysin vapailla markkinoilla, olivat ne sitten laittomat tai lailliset.
Tämän voi hahmottaa hyvin alla olevasta kuvaajasta (lähde, kuvaajaa täydennetty ja käännetty suomeksi).
Tärkeintä on sääntely
Ennen kuin tupakkaa säädeltiin, sitä mainostettiin tyylikkäänä terveystuotteena, mikä lisäsi käyttöä, josta seurasi addiktiota ja keuhkosairauksia.
Kun tupakkaa ollaan alettu säädellä tiukasti, käyttö ja sen myötä haitat ovat vähentyneet ja valtio tienaa miljardi euroa tupakan verotuksesta vuosittain.
Alkoholin kieltolain aikana vahvemman alkoholin käyttöaste nousi, terveysongelmat lisääntyivät ja rikolliset rikastuivat.
Kieltolain kumoamisen jälkeen Suomeen on kehittynyt terveempi alkoholikulttuuri, ihmiset juovat miedompia juomia pienemmissä määrin, laiton alkoholintuotanto on loppunut ja valtio ansaitsee 1.5 miljardia euroa vuosittain alkoholin verotuksesta.
Kieltolain alainen kannabis on tällä hetkellä täysin vapailla (laittomilla) markkinoilla. Pureudun kieltolain luomiin ongelmiin yksityiskohtaisesti alempana.
Kannabis pitäisi myös tuoda sääntelyn piiriin.
Coel Thomasin
kannabiksen sääntelymalli
Tarjoan tässä oman ehdotukseni sille, miten kannabis voidaan laillistaa ja asettaa tiukan sääntelyn alle.
Malli perustuu muualla maailmassa käytössä oleviin tai ehdotettuihin järjestelmiin sekä omaan suhtautumiseeni valtion ja markkinoiden välisestä suhteesta.
On yleinen harhaluulo, että kannabiksen laillistaminen tarkoittaa sen “vapauttamista”.
Laillistaminen tarkoittaa, etenkin tässä mallissa, tiukkaa sääntelyä.
Mallissa on 9+1 kohtaa.
1. Sääntelyviranomainen
Tätä kokonaisuutta varten on luotava kannabiksen sääntelyä ohjaava valtion elin, tai delegoida sääntely olemassa olevalle valtion elimelle, jonka tarkoituksena on:
valvoa tässä mallissa esitettyjä sääntöjä
pyrkiä vähentämään kannabiksen käyttöä
raportoitava kannabikseen liittyvästä tiedosta
2. Kannabiksen tuotanto
Päihdyttävän kannabiksen tuotanto myyntitarkoitukseen on luvanvaraista. Lupien saannista ei saa tehdä kohtuuttoman kallista.
Päihdyttäväksi kannabikseksi (tästä lähtien kannabis) luokitellaan kaikki lajikkeet, joissa on yli 1% psykoaktiivista tetrahydrokannabinolia (THC).
Yritys ei voi tuottaa sekä myydä kannabista samoissa tiloissa.
Kuivattu ja tuore kannabis, kannabiskasvit sekä siemenet tulisi laillistaa ensiksi.
Viranomaiset voivat myöhemmin antaa luvan muiden tuotteiden myyntiä varten, kuten erilaiset syötävät tai juotavat kannabistuotteet, jos ne todetaan turvallisiksi, mutta niiden kehitys ja tuotanto olisi kuitenkin laillista.
Jotkut kannabistuotteet olisi syytä pitää kiellettynä, kuten sekoitukset tupakan tai alkoholin kanssa, tahalteen vahvoiksi suunnitellut tuotteet sekä korkean riskin tuotteet, kuten esim silmien kautta otettavat.
Eläimille tehdyt päihdyttävät tuotteet olisi syytä pitää kiellettyinä ja eläinten saattaminen päihtyneeseen tilaan olisi muutenkin syytä säilyttää rangaistavana tekona.
3. Kannabiksen myynti
Kannabiksen myyntiä varten pitää hakea lupa, mutta luvan hakeminen ei saa olla kohtuuttoman kallista.
Kannabiksen myynti sekä välittäminen alle 20-vuotiaille on oltava rangaistavaa.
Kannabista myyvät liikkeet eivät saa myydä alkoholia tai tupakkaa.
Tuotteissa pitää olla tuoteseloste ja terveysvaroitukset. Paketit eivät saa olla brändättyjä, mutta niissä voi lukea tuottajan nimi.
Kannabista ei saa myydä alennuksella.
Selvästi päihtyneille ei saa myydä.
Myyvien liikkeiden henkilökunnan täytyy saada koulutusta mm. ongelmakäytön havaitsemisessa.
Kannabikselle on asetettava alkoholin ja tupakan tapainen haittavero.
4. Kannabiksen käyttö
Yli 20-vuotiaat saavat laillisesti käyttää kannabista sekä pitää sitä hallussaan enintään 20 grammaa.
Kannabista saa käyttää luvan saaneissa anniskeluliikkeiden käyttöhuoneissa, julkisilla paikoilla tietyin rajoituksin (katso kohta 9) ja yksityisissä asunnoissa taloyhtiön sääntöjen mukaisesti.
Käyttöhuoneille pitää hakea erillinen lupa, mutta sitä voidaan hakea yhdessä myyntiluvan kanssa.. Oman kotitalouden (ottaen huomioon taloyhtiön säännöt tupakoimisen suhteen) lisäksi käyttö on sallittua vain käyttöpaikoissa.
Käyttöhuoneissa täytyy tarjota myös syötävää ja juotavaa, mutta alkoholi ja tupakka eivät ole sallittuja.
5. Kannabiksen markkinointi
Kannabiksen julkinen mainostaminen sekä sponsorisopimukset tulee pysyä kiellettynä. Mainostaminen esimerkiksi liikkeissä tai alan messuilla tulisi kuitenkin olla sallittua.
Tuotteet, jotka on selvästi markkinoitu lapsille tai nuorille tulee kieltää.
Yrittäjät eivät saa valehdella tuotteen vaikutuksista.
6. Kuntien oikeudet
Kuntien pitää saada puuttua kannabiksen käyttöön, myyntiin tai tuotantoon liittyvien paikkojen avaamiseen kunnissaan.
Lain valvontaa suorittaisi viranomainen, joka nykyään valvoo tupakkalain toimeenpanoa.
Kuntien on pystyttävä mahdollisesti estämään kaavoituksen tai lupamenettelyjen kautta kannabiksen tuottamiseen tai myymiseen erikoistuvien yritysten perustaminen tiettyihin paikkoihin, esimerkiksi koulujen tai päiväkotien läheisyyteen.
7. Laadunvalvonta
Sääntelyviranomaisen tulee testata, tai vaatia testaaminen tuottajalta, kaiken markkinoille päätyvän kannabiksen kohdalla ennen myyntiä.
Suuremman riskin tuotteet, kuten korkean THC:n kannabis, syötävät tuotteet tai vastaavat täytyy tarkastaa tarkemmin.
Kannabinoidipitoisuudet tulee ilmoittaa pakkausselosteissa.
8. Kotikasvatus
Kannabiksen kotikasvatus omaan käyttöön tulee sallia.
Henkilö voi säilyttää näiden kasvien tuottaman kannabiskukinnon siellä, missä hän on ne kasvattanut vaikka se ylittäisi julkisella paikalla sallitun 20 gramman rajan aina 300 grammaan asti.
Itsekasvatettua kannabista ei saa myydä tai tarjoilla kaupallisen toiminnan yhteydessä tai maksullisissa tilaisuuksissa.
9. Laillisuuden rajoitukset
Alle 20-vuotiaat, jotka jäävät kiinni hallussapidosta ohjataan sosiaalityön pariin tai saavat sakon (kuitenkin ilman merkintää).
Yli 20 gramman hallussapito julkisilla paikoilla ja käyttö kielletyissä paikoissa on myös sakolla rangaistavaa (ilman merkintää).
Julkisella paikalla käyttäminen olisi sallittua, kunhan se ei aiheuta häiriötä.
Rangaistavana säilyisi myös esim:
Kasvattaminen julkisella paikalla
Alle 20-vuotiaille välittäminen ja heidän altistaminen päihteelle
Kannabiksen myynti ilman lupaa sekä päihtyneenä oleminen esim ratissa ja työpaikalla.
+Dekriminalisaatio ja tukipalveluiden parantaminen
Kannabiksen laillistaminen ja sääntelyn kannattaisi olla osa isompaa päihdepolitiikan ja hyvinvointipalveluiden uudistusta. Mielenterveys- ja päihdepalvelut ovat Suomessa pahasti alirahoitettuja ja vaativat investointeja. Kannabiksen verotulot tulisi ohjata mm. näihin hyvinvointipalveluihin seuraavien keinojen lisäksi:
Poistetaan kaikkien laittomien päihteiden käyttörangaistukset
Kunnille tulee antaa mahdollisuus perustaa laittomien päihteiden käyttötiloja, joiden kautta laittomiin päihteisiin addiktoituneet saavat turvallisen tilan laittomien päihteiden käyttöön. Tällä voidaan ehkäistä kuolemia ja tartuntasairauksia sekä tuoda ihmisiä avun piiriin
Toteutetaan terapiatakuu
Mielenterveyspalveluiden piiriin on myös päästävä, vaikka käyttää päihteitä. Nykyinen käytäntö, jossa vaaditaan päihteettömyyttä terapiaan haluaville voi estää pääsyn terapiaan tai vähintään kannustaa valehteluun
Poliisi voi velvoittaa sakon uhalla laittomien päihteiden käytöstä kiinnijääneitä hoidontarpeen arviointiin
perustelut mallissa ehdotetuille numeroille
Ikärajaksi ehdotetaan 20, sillä se antaisi valtion osalta viestin, että kannabis ei sovellu päihteenä nuorille. Se voi myös osaltaan vähentää alaikäisten pääsyä päihteen pariin, kun 18- ja 19-vuotiaat eivät voi ostaa kannabista ja mahdollisesti välittää sitä alaikäisille ystävilleen. Tämä on olemassa käytäntönä jo yli 22% alkoholijuomien kohdalla.
Hallussapidon grammaraja on verrattain triviaali, sillä se voisi hyvin olla 20 sijaan 10, 30 tai vaikka 50. On kuitenkin tärkeää, että valtio sääntelee jonkinlaisen rajan viestiäkseen päihteen mahdollisista liikakäytön vaaroista ja rajoittaakseen sen käyttöä. Noin 30 gramma on Pohjois-Amerikassa yleisin hallussapidon raja. Tähän otettiin 20, koska se on sama kuin ehdotettu ikäraja. Anteeksi epätieteellinen raja, mutta tämä on triviaalia, kuten sanoin.
En ole rajannut tässä mallissa kotona kasvatettavien kasvien määrää. Pohjois-Amerikassa yleinen raja on viisi kasvia, mikä on saman verran kuin mitä on dekriminalisoitu henkilökohtaiseen kasvattamiseen Alankomaissa. Kotona säilytettävän sallitun kannabiksen määrä on ehdotettu olevan 300 gramma. On arvioitu, että yksi kasvi tuottaa sisätiloissa 25-28 grammaa (*), joten viisi kasvia voivat tuottaa mahdollisesti paljon enemmän kuin julkisissa paikoissa sallittu 20 grammaa. Tämä 300 grammaa ylittää helposti kahden sadon mahdollisen tuotannon, joten se on hyvä ja pyöreä rajaus omassa kodissa hallussa pidettävään määrään. Ihmiset, joilla on lääkekannabisreseptit voisivat saada vapautuksia rajoituksista kasvattamiseen ja hallussapitoon omassa kodissa. On kuitenkin ihan perusteltua, että ihmisten oikeutta kasvattaa kasveja ei rajoiteta, vaan päihteiden myyntiä ilman lupaa rajoitetaan. Myöskään näitä grammarajoituksia ei käytännössä tarvitsisi olla, koska eihän niitä ole tupakan tai alkoholinkaan kohdalla, mutta uskon niiden kuitenkin täällä toteutuvan, joten haluan ehdottaa omat rajani niille.
Entä valtion kannabismonopoli? Kannabis alkoon?
Kannabiskeskustelussa usein ehdotetaan, että kannabis voitaisiin tuoda myytäväksi Alkoon tai että voitaisiin perustaa uusi valtion monopoli, joka kontrolloi kannabiksen tuotantoa ja myyntiä. Nämä eivät ole mielestäni hyviä ratkaisuja.
Jos kannabiksen myynti aloitettaisiin heti jokaisessa maan yli 350 Alko-myymälässä, niin kannabiksen saatavuus kasvaisi todella paljon, mikä ei ole tavoiteltavaa. Valtion ei myöskään pitäisi kannustaa kannabiksen ja alkoholin sekakäyttöön, mitä se tekisi epäsuorasti myymällä kannabista ja vahvaa alkoholia samassa liikkeessä. Olisi erikoista luoda uusi valtion monopoli, jonka ikäänkuin velvollisuus olisi sitten ylläpitää kannabiksen saatavuutta koko maassa.
Saamme nytkin suuret verotulot alle 5.5%:n alkoholijuomista ja tupakasta, vaikka ne eivät ole valtion monopolin alaisia. Ei olisi mitään syytä miksi tämä malli pitäisi ottaa käyttöön kannabiksen kohdalla.
Kannabista myyvissä liikkeissä olisi myös hyvä olla tilat, jossa kannabista voi käyttää. Näin ei voisi myöskään tehdä alkossa.
On ymmärrettävää, että suomalaiset jotka ovat kasvaneet kontekstissa, jossa valtio pyrkii vähentämään haittoja laittamalla alkoholin valtion monopolin alaistuuteen haluaisivat tehdä samoin kannabiksen kohdalla. Tämä opittu tapa ei ole kuitenkaan välttämättä paras.
Alkon rooli alkoholihaittojen vähentäjänä on mielestäni vähän kyseenalainen ja en haluaisi nähdä tämän mallin laajentuvan myös kannabiksen kohdalle. Kanadan järjestelmä, jossa valtio kontrolloi kaikkea tuotantoa on myös verrattain epäonnistunut kitkemään pimeitä markkinoita(*). Säänneltyjen vapaiden markkinoiden malli ei kohtaisi samankaltaisia ongelmia.
Valtionyhtiön perustaminen, joka esim tuottaisi kannabista ja kilpailisi vapailla säädellyillä markkinoilla ei olisi kuitenkaan välttämättä huono idea. Omistaahan valtio alkoholintuottaja Altiankin.
En välttämättä vastustaisi ns. tukkumonopolimallia, jossa valtion monopoli ostaa yksityisiltä toimijoilta kannabista ja myy sitä eteenpäin liikkeille, jossa sitä saa myös käyttää. Tämä on miten esim Alko toimii viinin suhteen. Tässä mallissa olisi hyötynä se, että monopoli voi suoraan määritellä kannabiksen hinnan ja täten olla ylivoimainen kilpailija järjestäytyneelle rikollisuudelle. Tämä voisi myös olla tilapäinen järjestely
Kannabiksen Lääkekäyttö
Kannabiksen lääkekäyttö on Suomessa nyt jo laillista, mutta sen saatavuus on epäinhimillisen heikkoa ja vaatii toimenpiteitä jo olemassa olevan lainsäädännön sisällä.
Tämän mallin on tarkoitus säännellä kannabiksen päihdekäyttöä. Lainsäädäntö ja viranomaisten käytännöt lääkekannabiksen ympärillä vaativat uudistamista, mutta se on tästä erillinen kokonaisuus.
Lopullisessa lainsäädännössä kannabista lääkkeenä käyttävien henkilöiden voisi antaa esim kasvattaa enemmän kasveja omaan lääkekäyttöön. THL:n tutkimusprofessori Pekka Hakkaraisen mukaan (katso podcastini hänen kanssaan) Suomessa on arviolta 5000 ihmistä, jotka kasvattavat kannabista itselleen lääkkeeksi, siis laittomasti. Reseptejä ollaan myönnetty vain parisataa, eli nykyjärjestelmä ei toimi.
Yksi kannatettava toimenpide valtiolle olisi sallia lääkekannabiksen kasvatus Suomessa välittömästi. Sitäkin varten voisi perustaa vaikka valtionyhtiön, jos ei markkinoita heti avattaisi kilpailulle.
Jos haluat saada lisätietoa lääkekannabiksesta, suosittelen lukemaan Aleksi Huplin ja Maria Vihervaaran Lääkekannabis -kirjan, jossa käydään tutkittua tietoa läpi ja kuullaan usean suomalaisen lääkekannabista käyttään henkilön tarinat. Olin itse keskustelemassa kirjan julkkareissa, jonka voit katsoa kokonaisuudessaan täältä.
Kannabiskasvi
Kannabis, joka tunnetaan myös hamppuna, on erittäin monipuolinen kasvi.
Sääntelymallini koskisi pelkästään yli 1% THC:tä sisältävien kasvien kukkia, joita käytetään päihteenä. Kaikki muu olisi käytännössä “teollisuushamppua”.
Kannabiksen sääntelyn taloudelliset vaikutukset
Ehdottamani sääntelymekanismin toimeenpano tarkoittaisi todella suuria taloudellisia vaikutuksia ympäri Suomea monella talouden osa-alueella.
verotulot ja työpaikat
Alkoholiveron kertymä vuonna 2018 oli noin 1,5 miljardia ja tupakkatuotteiden 1,1 miljardia. Kannabiksesta saatavat verotulot saattaisivat jopa ylittää alkoholista ja tupakasta saatavan verokertymän. Näin on käynyt vuonna 2013 kannabiksen laillistaneessa Yhdysvaltojen Coloradon osavaltiossa(*). Suomen hinta- ja verotaso on korkeampaa kuin Coloradossa, joten kannabiksen verokertymä olisi myös alkoholin tavoin paljon suurempaa, mutta suhteellisesti Suomen ja Coloradon verokertymien suhde toisiinsa voi olla hyvin samanlainen.
Kannabiksen verotus voi siis tuoda vuodessa valtiolle yli miljardin euron verokertymän ja mahdollisesti paljon enemmänkin. Tästä pitäisi tehdä kattava selvitys mahdollisen lainsäädännön tueksi.
Coloradossa kannabiksen verotuotot ohjataan julkisten koulujen rakentamiseen ja ylläpitoon sekä huumeiden haittakäytön hoitamiseen ja tutkimukseen(*). Suomessa verokertymä tulisi valtion budjettiin, mutta samalla voitaisiin myös lisätä investointeja esimerkiksi koulutukseen, mielenterveyspalveluihin ja ehkäisevään päihdetyöhön, joilla voitaisiin vähentää haittoja kaikkien päihteiden kohdalla. Tässä tilanteessa kannabis valjastettaisiin työkaluksi kaikkien päihteiden haittojen vähentämiseen sen sijaan, että se on rahasampo rikollisille.
Jos Suomen laillinen kannabissektori olisi saman kokoinen väestöön suhteutettuna Kanadan kanssa, loisimme yli 20 000 uutta työpaikkaa yli 4 miljardin euron toimialalle, josta saisimme yli 1,6 miljardia euroja verotuloja vuosittain(*).
Kannabiksen tuotannon ja myynnin tuominen säänneltyjen markkinoiden piiriin loisi paljon hyväpalkkaisia työpaikkoja ympäri Suomea. Suomen kokoisessa Coloradossa lailliset kannabismarkkinat työllistävät yli 40 000 ihmistä(*). Edes puolet tästä, mikä olisi linjassa Kanadassa luotujen työpaikkojen kanssa, olisi aika hyvä uutinen maamme taloudelle. Vertailuksi Marinin hallituksen tavoite on luoda 60 000 uutta työpaikkaa.
Kannabiksen sääntely tukisi hallitusohjelman työllisyystavoitetta, vähentäisi valtion menoja työttömyys- ja toimeentulotuen suhteen ja lisäisi valtion verokertymää myös tuloverojen kohdalla. Se olisi erittäin hyvä tapa elvyttää taloutta koronapandemian jälkeisessä ajassa.
Kannabiksen sääntely loisi työpaikkoja päihdekäytön ympärille, mutta sillä olisi myös työllistävä vaikutus monella muulla alalla.
Turismi
Ympäri Suomea, mutta etenkin Helsingissä ja muissa suurissa kaupungeissa sekä rajaseuduilla kasvava turismi voisi lisätä esimerkiksi paikallisten ravintola-, hotelli- ja kulttuurialan yrittäjien tuloja.
Tässä on hyvä muistuttaa, että kannabista käyttävät turistit eivät ole yhtä suuri riesa kuin esimerkiksi alkoholia nauttivat. Kannabis ei tee ihmisistä alkoholin tavoin väkivaltaisia ja julkisilla paikoilla huonosti käyttäytyviä vaan ennemmin rauhallisia ja nälkäisiä.
Kasvua maataloussektorille
Maatalousyrittäjille tulisi uusi mahdollinen tulonlähde, joka ei vaatisi mitään valtion tukia. Parhaimmassa tapauksessa kannabiksen kasvattaminen voisi tuoda massiivisen määrän tuloja maaseutukuntiin, joiden taloudella menee nyt erittäin huonosti.
Ei-päihdyttävän hampun markkinat
Nykyinen kieltolaki rajoittaa hamppuyrittäjien toimintaa täysin suhteettomasti. Suomessa on nollatoleranssi THC:lle, mikä tekee hampun kasvattamisesta erittäin hankalaa, koska kaikissa hamppukasveissa (eli kannabiskasveissa) on jonkun verran THC:tä. Kaikki kannabikseen liittyvä talouskasvu kieltolain kumoamisen jälkeen ei siis edes tulisi päihdyttävästä hampusta.
Hampulla on jopa 25 000 mahdollista käyttötarkoitusta(*). Siitä voidaan tehdä ruokaa, kosmetiikkaa, biopolttoainetta, betonia ja se on hyvä kasvi hiilen sitomiseen ilmakehästä(*).
Taloudellinen oikeudenmukaisuus
Nykyinen rangaistuspainotteinen kieltolaki on lisännyt päihdehaittoja ja syrjäyttänyt ihmisiä, mitä käydään läpi seuraavassa kohdassa.
Tämän politiikan negatiiviset vaikutukset ovat osuneet kovemmin tiettyihin ihmisryhmiin sekä alueisiin; etenkin suurten kaupunkien lähiöihin, joissa asuu pienituloisempia ihmisiä. Kannabiksen sääntelyn tuoma talouskasvu ja julkisten palveluiden rahoittaminen on myös tapa hyvittää näille yhteisöille menneisyyden epäonnistuneen päihdepolitiikan aiheuttamia ongelmia. Kieltolaki iskee aina koviten vähävaraisiin, nuoriin, vähemistöihin ja sairaisiin.
Kannabismarkkinat ovat jo olemassa. Nyt miljardeja euroja päätyy näiden markkinoiden kautta rikollisten käsiin. Nyt me maksamme haitoista ilman tuloja, kun voisimme saada tarvittua talouskasvua ja kustantaa hyvinvointivaltion palveluita.
Eikö kieltolaki vähennä
kannabiksen haittoja?
Kannabis on maailman sekä Suomen käytetyin laiton päihde. Lähes joka neljäs 15-69-vuotiaista suomalaisista on joskus kokeillut kannabista. Luku kasvaa jatkuvasti(*).
Noin 300 000 suomalaista käyttää kannabista vuosittain ja noin neljäsosa heistä kuukausittain(*).
Suomessa on vähintään 10 000 kannabiksen kasvattajaa(*).
Kannabis ei siis ole "uusi" päihde. Se on aina ollut täällä eikä se ole lähdössä minnekään.
THL:n asiantuntijat ovat sitä mieltä, että laittomien päihteiden käytöstä ei pitäisi rangaista (*).
Kannabiksen terveyshaitat
Kannabiksen käytöllä on haittavaikutuksia etenkin nuorille. Nämä haitat yksilön terveydelle täytyy tunnistaa, jotta niitä voidaan vähentää. Kannabiksen haittoja usein vähätellään kieltolain vastustajien toimesta ja suurennellaan kieltolain kannattajien toimesta. On tärkeää huomioida, että kannabiksen yleisen käytön takia, näitä terveyshaittoja esiintyy jo nyt eivätkä ne ole menossa ikinä mihinkään, sillä kieltolaki on epäonnistunut käytön vähentämisessä.
Kannabiksen käytön keskeisiä haittavaikutuksia ovat kotimaisen tutkimustiedon valossa runsaaseen käyttöön nuoruusiässä liitetyt aivojen kehitykseen, mielenterveyteen ja kognitiiviseen suoriutumiseen liittyvät ongelmat, keuhkosairaudet sekä raskauden aikaisen käytön haittavaikutukset kehittyvään sikiöön. Psyykkisiä haittoja on todettu henkilöillä, joilla on aiemmin diagnosoitu mielenterveydellinen häiriö tai sairaus, tai sukurasituksesta johtuva alttius mielenterveysongelmille(*). Nämä ovat oikeita ongelmia, jotka ovat olemassa nyt. Kieltolaki ei vähennä käyttöä eikä sitä kautta haittojakaan. Päinvastoin kieltolain aikana käyttö on vain lisääntynyt, minkä lisäksi kieltolaki itse aiheuttaa paljon ongelmia.
Kieltolain haitat
Kannabiksen kieltolakia perustellaan usein sillä, että se estäisi monia kannabikseen liittyviä haittailmiöitä.
Monet näistä haittailmiöistä johtuvat kuitenkin kannabiksen kieltolaista eivätkä kannabiksesta.
Lapset ja nuoret saavat kannabista liian helposti
Monessa tilanteessa alaikäisellä voi olla helpompaa ostaa kannabista kuin esimerkiksi alkoholia, sillä laki ei velvoita katu- tai internetkauppiaita kysymään henkilöllisyystodistusta. Nuorten käyttöön puuttuminen on ehdottoman tärkeää, sillä terveydelliset vaikutukset näyttävät olevan suurempia, jos käyttö aloitetaan nuoruudessa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa kannabiksen laillisuus ei ole lisännyt käyttöä nuorten keskuudessa(*).
Nuorille on nyt helpompi saada laittomia päihteitä kuin apua.
Kieltolaki tekee kannabiksesta vahvempaa
Kannabiksen kasvattajat ovat vuosikymmeniä kehittäneet kannabiksesta hyvin paljon vahvempaa(*). Ilman valtion sääntelyä, kasvattajat voivat kasvattaa ja myydä todella vahvaa kannabista. Vahvempi päihde on kätevä tuote kieltolain aikana, koska sitä voi myydä pienemmissä erissä. Tämän takia esimerkiksi alkoholin kieltolain aikana Suomessa myytiin keskimäärin paljon vahvempaa alkoholia.
Vahvempi kannabis tarkoittaa käytännössä sitä, että päihteessä on suurempi THC-pitoisuus. Korkeampi THC-pitoisuus voi lisätä psykoosin riskiä(*), etenkin jos käyttö alkaa nuorena. Suurempi THC-pitoisuus myös usein liittyy pienempiin CBD-pitoisuuksiin(*). CBD saattaa vähentää THC:n vaikutusta ja alentaa psykoosin riskiä(*).
Jos kannabista säänneltäisiin valtion toimesta, voitaisiin esimerkiksi vaatia, että esimerkiksi THC- ja CBD-pitoisuudet ovat päihteessä tietynlaiset, mikä vähentäisi kansanterveydellistä haittaa. Vähintään pakkauksissa voisi olla tietoa kannabiksen pitoisuuksia ja varoitusmerkinnät. Laittomasti myytävä kannabis saattaa myös sisältää muita epäpuhtauksia, tai jopa muita päihteitä, joista voi koitua erilaisia terveyshaittoja käyttäjälle.
Rangaistukset syrjäyttävät ja luovat epätasa-arvoa
Laittomien päihteiden käyttörikokset Suomessa koskevat suurimmalta osin kannabista(*). Euroopassa yli 60% kaikista huumausainerikoksista on pelkästään kannabiksen käyttö- tai hallussapitorikoksia (*). Nykyisen lainsäädännön perusteella merkintä käyttörikoksesta säilyy poliisin tietojärjestelmässä useita vuosia. Käyttörikosmerkintä haittaa etenkin nuorten tulevaisuutta ja aiheuttaa syrjäytymistä, kun se estää esimerkiksi kouluttautumista tai työllistymistä.
Kiinnijäämisen riski on myös hyvin eriarvoista. Esim alempiin tuloluokkiin kuuluvat asuvat usein naapurustoissa, joita poliisit partioivat useammin. Lähes kaikki ihmiset, jotka käyttävät kannabista eivät jää siitä kiinni. Todennäköisyys jäädä kiinni, saada sakkoja tai merkintä poliisin rekisteriin voi myös riippua ihmisen tulotasosta, asuinalueesta tai ihonväristä. Tämä on selvempää esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa yhteiskunnallinen epätasa-arvo on paljon huomattavampaa kuin Suomessa, mutta pätee pienellä tavalla myös Suomeen.
Poliisi tarkastaa roihuvuorelaisen maahanmuuttajan taskut todennäköisemmin kuin kantasuomalaisen töölöläisen. Jos asut omakotitalossa lähiössä, niin se ei ole yhtä todennäköistä, että jäät kiinni kannabiksesta kuin jos asut parvekkeettomassa kaupunkiasunnossa. Poliisille on annettu paljon päätäntävaltaa siitä annetaanko varoitus vai sakko, mikä mahdollistaa esim poliisin ennakkoluulojen vaikutuksen yksilöiden kohtaloon. Maan sisällä on myös todella suuria eroja toimintatavoissa. Esim Helsingissä poliisi ei puutu käyttöön yhtä paljon kuin muualla Suomessa.
Kun kiinnijäämisen riski on epätasa-arvoista, niin myös lain vaikutukset ovat epätasa-arvoisia etenkin kun kannabiksen käyttö on niin yleistä.
Kannabiksen laittomuus aiheuttaa päihteelle myös ison stigman, vaikka sen käyttö on hyvin yleistä. Tämä voi johtaa myös siihen, että esimerkiksi mielenterveyspalveluihin hakeutuessa moni ei kerro käyttävänsä kannabista, mikä voisi olla tärkeä tieto hoidon laadun takaamisessa. Mielenterveyspalveluiden piiriin ei välttämättä edes pääse, jos myöntää kannabiksen käytön.
Tämä on erittäin haitallista kannabikseen liittyvien päihdehaittojen vähentämisen kannalta, kun apua tarvitseva ei välttämättä uskalla myöntää ongelmakäyttöä rikolliseksi leimautumisen pelossa. Tämä pelko ei auta ongelmakäyttäjiä, vaan päinvastoin torjuu avun saavuttamisen, oli se sitten apua mielenterveys- tai päihdeongelmien hoitoon.
Käyttörikosmerkintöjen syrjäyttävä vaikutus tai alentunut kynnys hakeutua hoitoon stigman kautta on myös ongelma muiden laittomien päihteiden kohdalla. Kannabiksen suhteen etenkin tämä syrjäyttävä vaikutus on korostunut käytön yleisyyden takia. Hoitoon hakeutuminen on yleensä kuitenkin paljon tärkeämpää vahvempien ja enemmän addiktoivien päihteiden kohdalla.
Lääkekannabiksen saanti vaikeutuu
Kannabiksen lääkekäyttö on Suomessa laillista, mutta jopa ihmisille jotka kriittisesti tarvitsevat sitä sairautensa hoitoon reseptin saaminen on ongelmallista. Kannabiksen laillistaminen tekisi lääkekannabiksen myöntämisestä helpompaa, sillä se vähentäisi päihteeseen liitettyä stigmaa, etenkin lääkärien ja viranhaltijoiden keskuudessa.
Jos ihmiset jotka tarvitsevat kannabista lääkkeeksi eivät saa sitä laillisesti, heidät käytännössä pakotetaan rikollisiksi. Katukaupasta saatava kannabis ei myöskään usein vastaa sen tapaista tuotetta, jota he tarvitsisivat, sillä ei ole mitään tahoa, joka valvoisi sen laatua. Kaikkiaan kannabiksen laillistaminen ja sääntely tekisi vakavasti sairaiden lääkekannabiksen saannista paljon helpompaa kuin mitä se on nyt.
Poliisi hukkaa resursseja
Kannabiksen sääntely tulee vähentämään Saksan poliisin ja oikeusjärjestelmän kuluja arviolta 1,3 miljardia euroa vuodessa (*). Väestöön suhteutettuna tämä olisi Suomessa noin 86 miljoonaa euroa, joka vastaa 15% poliisin 550 miljoonan euron henkilöstöbudjetista.
Kannabiksen laillistaminen vapauttaisi poliisin resursseja muiden rikosten valvontaan. Esimerkiksi Suomen Poliisi takavarikoi 2019 yhteensä 612 kiloa päihteenä myytävää kannabista 1431 erillisessä takavarikossa ja 15900 kasvia 1668 takavarikossa(*). Poliisi on käyttänyt mittavat resurssit siihen, että se selvittää missä näitä kasveja kasvatetaan ja tämän jälkeiseen työhön ml. kasvien hävittämiseen.
Oikeuslaitokselle on tullut kuluja ihmisten tuomitsemisesta. Yhteiskunta maksaa myös rikollisten laittamisen vankilaan. Tämä on kaikki tehty sellaisella talouden alalla, joka on laillistettu jo monessa paikassa maailmassa.
Poliisin ja oikeusjärjestelmän toimilla ei ole vaikutusta kannabiksen saatavuuteen, kuten ei ollut alkoholin kieltolain aikanakaan. Käytämme siis mittavia määriä rahaa kannabiksen kieltolain ylläpitämiseen ilman tuloksia. Käyttö vain lisääntyy ja sitä myöten myös järjestäytyneen rikollisuuden tuotot. Poliisin resurssit olisi parempi kohdistaa vakavemman rikollisuuden torjumiseen ja ottaa markkinat pois rikollisilta.
Kieltolaki on Täysin epäonnistunut
Kannabiksen kieltolain tavoite on vähentää haittoja vähentämällä käyttöä.
Se ei kuitenkaan vähennä käyttöä, vaan tekee kannabiksesta haitallisemman päihteen yksilöille sekä yhteiskunnalle.
Kieltolaki siis epäonnistuu tavoitteessaan täysin ja samalla luo uusia, täysin turhia ongelmia.
Eikö pelkkä kannabiksen dekriminalisaatio olisi tarpeeksi?
Se on tarpeellista, mutta ei tarpeeksi.
Kannabiksen käytöstä ei pitäisi rangaista. Dekriminalisaatio on tarvittava askel ja sillä voi olla suuria vaikutukisa esimerkiksi asenneilmapiirin muutoksessa. Pelkkä käyttörangaistuksen poistaminen ei ole kuitenkaan tarpeeksi iso uudistus, jota Suomen kannabislainsäädäntö tarvitsee. Dekriminalisaatio ei anna meille mitään työkaluja tuotannon ja myynnin valvonnalle tai verotukselle.
Vaikka dekriminalisaatio vähentäisi monen kieltolain aiheuttamia ongelmia, se ei välttämättä hidastaisi nykyistä käytön kasvun trendiä. Ajatellaan, että helpompi pääsy päihdepalveluiden piiriin vähentäisi kannabiksen käyttöä. Tämä on näytetty todeksi esim heroiinin käyttäjien kohdalla(*), mutta tilanne ei ole välttämättä sama kannabiksen suhteen. Yleinen ongelma kannabiskeskustelussa on se, että se niputetaan yhteen kaikkien muiden laittomien päihteiden kanssa. Se miten heroiiniongelmia vähennetään Portugalissa ei todennäköisesti toimi, kun halutaan vähentää kannabiksen käytön haittoja Suomessa.
Suurin osa kannabiksen käyttäjistä voi käyttää kannabista ilman, että se on elämälle rappiollista, kuten alkoholinkin kanssa. Miksi joku, joka ei ole vakavasti addiktoitunut kannabikseen hakisi apua jos hän pystyy käyttämään sitä päihteenä siinä missä hän käyttäisi esimerkiksi alkoholia ilman alkoholiongelmaa?
Apua pitää olla tarjolla, mutta moni ei tule sitä ikinä tarvitsemaan. Tästä syystä käyttörangaistuksen poistaminen ei ole tarpeeksi. Emmehän me lopettaneet alkoholin kieltolain kumoamista vain dekriminalisaatioon ja alkaneet ohjaamaan kaikkia olutta juovia ihmisiä hoitoon.
argumentit Kannabiksen kieltolain puolesta
porttiteoria
Porttiteoria, eli väite että kannabis johtaa vahvempien laittomien päihteiden käyttöön, on yksi yleisimmistä kannabiksen sääntelyä vastaan käytetty argumentti.
THL:n asiantuntijoiden mukaan porttiteorialle ei ole tutkimusnäyttöä(*). Muutenkin eiväthän ihmiset jotka juovat kahvia ala haluamaan amfetamiinia. Asiat eivät vain toimi niin.
Porttiteoria on hyvin ongelmallinen argumentti monella tapaa. Esimerkiksi Alankomaissa, jossa kannabis on de facto laillista, kannabiksen käyttöä ei ole pystytty yhdistämään kovempien huumeiden käyttöön ja ihmisten apuun hakeutuminen kannabiksen ongelmakäytön suhteen on verrattain yleisempää(*).
Monet eri tutkimukset, jotka ovat pyrkineet etsimään todisteita porttiteorialle eivät ole löytäneet niitä (*). Muut tutkimukset ovat saaneet vähintään epävarmoja tuloksia, liittyen pitkälti muihin syihin, esimerkiksi kannabiksen asemaan laittomana päihteenä, mikä johtaa yksilöiden altistumisen muiden laittomien päihteiden saatavuudelle(*).
Porttiteoria ei siis ole vedenpitävä argumentti kannabiksen kieltolain puolesta, vaan saattaa toimia pikemminkin argumenttina sitä vastaan.
Kannabiksen ostajat altistuvat muiden laittomien, ja vaarallisempien, päihteiden saatavuudelle kieltolain kautta, kun he joutuvat ostamaan niitä samoilta myyjiltä tai internetsivustoilta, jotka saattavat myydä muita laittomia päihteitä. Kieltolain kumoaminen estäisi tämän tilanteen, kun kannabiksen kauppiaat eivät pystyisi myymään vahvempia, vaarallisempia ja addiktoivampia huumeita. Myös apuun hakeutuminen ongelmakäytön suhteen saattaisi Alankomaiden tapaan yleistyä, kun kauppiaat joutuisivat tuotteiden myynnin ohessa myös mainostamaan apuun hakeutumista, kuten Suomessa tehdään jo esimerkiksi alkoholin, tupakan ja uhkapelaamisen yhteydessä.
On myös muistettava, että kieltolaki ei ole vähentänyt kannabiksen käyttöä. Eli vaikka kannabiksen käytön ja vahvempien laittomien päihteiden välillä olisi kausaalinen yhteys, jota tutkimukset eivät siis tue, kannabiksen kieltolaki ei ole edes toimiva tapa katkaista tätä väitettyä yhteyttä, sillä se vaatisi kannabiksen käytön vähentämistä.
Kaikkiaan, porttiteoria on vain hypoteesi, jolle ei ole mitään todisteita, vaikka asiaa on selvitetty hyvin kauan.
Entä kaikki nämä muut asiat jotka aina tuodaan esille?
Suomalaisessa kannabiskeskustelussa tulee usein esille argumentteja, jotka eivät liity kannabikseen.
Toivoisin, että voisimme käydä keskustelua kannabispolitiikasta vähän kuten teemme alkoholin kohdalla: eli siis keskitymme käsiteltävään asiaan emmekä vedä keskusteluun kaikkea asiaan kuulumatonta.
Käydään kuitenkin läpi yleisiä kannabikseen liittymättömiä asioita, jotka tulevat usein esille tässä keskustelussa:
Panimoiden etämyyntioikeus pitäisi toteuttaa ensin
Hieno idea suomalaisten panimoyrittäjien kannalta. On hölmöä, että Suomeen voi tilata panimotuotteita muualta EU:sta, mutta ei Suomesta. Tämän pitäisi olla jo mahdollista. Toteutetaan. Tällä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä kannabiksen kanssa (vaikka oluen valmistuksessa käytetty humala onkin sukua hamppukasveille). Voimme tehdä enemmän kuin yhtä asiaa samaan aikaan.
Nuuskan laillisuus
Tämäkin voidaan mielestäni toteuttaa. Ruotsista myydään Suomeen erittäin vahvaa nuuskaa. Kieltolaki tekee käytetystä päihteestä aina voimakkaampaa. Näin on käynyt Suomessa sekä alkoholin että kannabiksen kieltolakien kanssa. Vahvempi nuuska (eli siis enemmän nikotiiniä sisältävä) aiheuttaa enemmän addiktioita ja sitä kautta myös enemmän haittoja. Liian vahvan nuuskan myynti pitäisi Suomessa kieltää ja se voidaan tehdä vain sääntelyn kautta. Nuuskan käyttö on verrattain yleistä ja kasvussa. Suomelta menee ohi myös mahdollisesti satojen miljoonien verotuotot, mutta nuuskan terveyshaitat jäävät kuitenkin yhteiskuntamme maksettaviksi.
“Seuraavaksi haluat varmaan laillistaa kaikki muut huumeet?!”
Samalla tavalla kun voimme puhua erikseen alkoholipolitiikasta ja muihin päihteisiin liittyvästä politiikasta, on pystyttävä myös puhumaan kannabispolitiikasta ilman, että siihen täytyy vetää muita (laittomia) päihteitä mukaan. Kannabiksen laillistaminen ei tarkoita kokaiinin tai heroiinin laillistamista yhtään sen enempää kuin viinien tuominen ruokakauppoihin tarkoittaisi ekstaasipillereiden tuomista kioskeihin.
Kaikkien laittomien päihteiden käyttörangaistukset tulisi kuitenkin poistaa, kuten ehdotin mallissanikin. Tämä ei ole kuitenkaan laillistamista, vaan fokuksen muuttamista rankaisemisesta avun antamiseen. Päihdehoidosta täytyy samalla tehdä paljon kattavammat kuin mitä ne ovat nyt. Laittomien päihteiden käytöstä kiinni jääneet sekä kaikki muut halukkaat tulisi ohjata hoidon piiriin. Tätä kannattavat myös asiantuntijat.
Huumekuolemat
Yksikin huumeisiin menehtynyt on liikaa, ja huumekuolemia tulisi vähentää kaikin mahdollisin tavoin. Tämä liittyy aikaisempaan kohtaan, johon kannabiksen verotus voi tuoda tarpeellisia resursseja. Rangaistuspainotteinen kieltolaki on täysin epäonnistunut vähentämään huumekuolemia ja sen ylläpitäminen ei ratkaise mitään, vaan päinvastoin pahentaa ongelmia ja johtaa itsessään huumekuolemiin.
Rangaistuspainotteinen kieltolaki tappaa.
Kannabikseen ei kuole ihmisiä. Vaarallisempiin ja enemmän addiktoiviin laittomiin päihteisiin sekä jopa laillisiin lääkkeisiin kuolee ihmisiä. Myös alkoholi tappaa paljon ihmisiä. Tämä ei siis ole kannabikseen liittyvä ongelma.
Nykyinen rangaistuspainotteinen kieltolaki on mm. estänyt sen, että Helsinki voisi perustaa laittomien päihteiden käyttöhuoneita, jotka olisivat puhtaita turvallisia tiloja, joissa suonensisäisiin päihteisiin addiktoituneet voisivat saada pääsyn turvalliseen tilaan ja joissa myös terveysviranomaiset voisivat tavoittaa heidät. Tämä vähentäisi riskiä kuolla yliannostukseen ja pienentäisi kynnystä hankkia apua.
“LAkupiiput on kielletty ja nyt halutaan kannabis vapaaksi”
Lakupiiput ovat laillisia. Niitä säädellään ja verotetaan, toisin kuin kannabista. Älä puhu lakupiipuista, kun puhutaan päihdepolitiikasta, etenkään jos olet kansanedustaja. Se ei ole hyvä läppä. Näytät vain hölmöltä.
3 asiaa, jotka voit tehdä sääntelyn edistämiseksi
1
Jaa tämä sivu tai tämä tiivistelmä ihmisille, jotka tarvitsevat tietoa kannabiksen laillistamisesta, sääntelystä tai verottamisesta.
2
Keskustele rohkeasti, rauhallisesti ja avomielisesti perheesi ja ystäviesi kanssa siitä, miten kannabiksen sääntely voi vähentää sen haittoja yksilölle sekä yhteiskunnalle.
3
Äänestä aina ehdokasta, joka tukee kannabiksen sääntelyä. Tämä kanta selviää yleensä kysymällä ja heitä on ihan jokaisessa puolueessa.
Podcast-jaksoja kannabiksesta
Tää kannattaa kuunnella, jos ei jaksanu lukee tätä sivua. Tässä podcastini erikoisjaksossa käyn läpi lähes kaiken mitä tiedän kannabiksesta, kieltolaista ja sääntelystä. Käyn myös paljon tällä sivulla olevia asioita läpi.
Voit kuunnella tämän ja kaikki muutkin podcastini jaksot myös spotifystä.
THL:n tutkimusprofessori ja arvostettu päihdeasiantuntija Pekka Hakkarainen vieraili mun podcastissä. Haastoin asiantuntijaa kannabiksen sääntelyn suhteen mielestäni aika hyvin. Näyttää siltä, että ennemmin tai myöhemmin saadaan myös THL sääntelyn kannalle.
Kansanedustaja Atte Harjanne vieraili omassa podcastissani. Juteltiin kannabiksesta Vihreiden näkökulmasta. (Helmikuu 2021)
Olin vieraana Tarinoita Piritorilta -podcastissa ja juteltiin Tiikerin kanssa siitä miksi ja milloin kannabis pitäisi laillistaa sekä tästä mallista ennen kuin se oli edes valmis. (Jakso julkaistu toukokuussa 2021)
Vierailin Puheenaihe -podcastissa kokoomusnuorten puheenjohtajan Matias Pajulan kanssa. Emme tainneet olla melkein mistään eri mieltä. Puhuimme mm. siitä miksi laillistaminen on dekriminalisaatiota kestävämpi malli. (Nauhoitettu joulukuussa 2020)
Päihdetutkija vieraili podcastissani ja kävimme läpi eduskunnan asiantuntijakuulemisia kannabiksen dekriminalisaatio -kansalaisaloitteeseen liittyen (Helmikuu 2021).
Vierailin Jaakko Myllyniemen kannabisradio -podcastissa. Tässä annan aika pitkät selitykset kieltolain eri ongelmista ja Jaakko haastaa hienosti tässä mallissa esitettyjä ideoita. Ihanaa käydä järkevää keskustelua siitä miten kannabista pitäisi säädellä (kesäkuu 2021).
Unohdinko jotain?
Teinkö virheen?
Laita minulle viestiä asiasta ja pyrin korjaamaan.
Saa myös laittaa yleistä palautetta.