Olen kannattanut Suomen Nato-jäsenyyttä pitkään*
Kirjoitin vuonna 2014 (kun olin juuri vihreisiin liittynyt 19-vuotias) kolumnin Why the Finnish Greens Should Support Finland Joining NATO.
Argumenttini olivat, että Vihreiden pitäisi ajaa Nato-jäsenyyttä, koska:
Saisimme mahdollisuuden luopua vain miehiä koskettavasta asevelvollisuudesta ja rakentaa melkein kaikkien muiden Nato-maiden tavoin ammatimaisemmat armeijat.
Vahvistaisimme kansainvälistä yhteistyötä
Saisimme aitoa turvaa Venäjän mahdolliselta agressiolta
Ajattelin siis, että koska Vihreiden arvoissa korostuu tasa-arvo, ihmisoikeudet ja kansainvälisyys, niin Nato-jäsenyyden kannattaminen oli paras tapa edetä. Venäjä oli muutama kuukausi aikaisemmin valloittanut Krimin, minkä takia aihe oli tuolloin pinnalla. Kaikki väitteeni, kuten se että Venäjän asevoimat ovat jotenkin ylivoimiaisia, eivät ole vanhenneet yhtä hyvin.
*Olen kuitenkin myös vastustanut Suomen Nato-jäsenyyttä, koska arvostan demokratiaa.
Vuoden 2014 jälkeen, Erdogan rakensi Turkista diktatuurin huipentuen uuteen 2017 perustuslakiin. Yhdysvalloissa näytti tapahtuvan samanlainen kehitys kun demokratiaa vastustava Donald Trump valittiin 2016 presidentiksi. Naton kahden suurimman aremijan maan johdossa näkyi vahva taipumus epädemokraattisuuteen ja jopa autoritäärisyyteen, kun samalla Ranskan ja Saksan johdosta alkoi kuulumaan ideoita EU:n oman puolustusratkaisun edistämisestä.
Joskus 2017 aikoihin, kun opiskelin Alankomaissa kansainvälisiä suhteita ja valtiotieteitä, en enää kannattanut, että Suomi liittyisi Natoon Trumpin ja Erdoganin takia. Halusin, että rakentaisimme yhteiset eurooppalaiset puolustusvoimat. Kun 2020 olin kirjoittamassa Vihreiden nuorten asepalvelusmallia, kirjoittelin muutaman sivun mallin siitä miltä tämänkaltaiset eurooppalaiset asevoimat voisivät näyttää. Tätä ei koskaan julkaistu missään, mutta se toimi pohjana mallimme kirjaukselle tästä asiasta. Ajatukseni eurooppalaisista asevoimista ja miten niitä kohti voisi edetä nimittäin kirjattiin myös lopulliseen malliimme. Hyvä idea, mutta nyt tällä hetkellä tarpeeton.
Olen aina ollut sitä mieltä, että Suomen ei pitäisi olla yksin, vaan osana yhteistä eurooppalaista puolustusratkaisua. Nato on juuri tätä. En kuitenkaan halunnut liittoutua Trumpin USA:n tai Erdoganin Turkin kanssa. Uuden eurooppalaisen ratkaisun kannattaminen antoi minulle mahdollisuuden olla kannattamatta Natoa. Tästä puhuin avoimesti podcastini jaksossa puolustuspolitiikasta Milja Suihkon kanssa.
Putin tuuppasi vihreät ja minut (takaisin) Naton kannalle
Mieleni muuttui, kun Putin vei joukkonsa Ukrainan rajoille. Joulukuussa 2021 päätin, että nyt ei ole aikaa odotella EU:n omaa ratkaisua, vaan liittyä olemassaolevaan liittoon oman turvallisuutemme takia. Yhdysvallat oli, jopa vähän yllättävästi, onnistuneet ainakin tilapäisesti estämään Turkin ja Unkarin tapaisen demokraattisen luisumisen. Erdogan on toki edelleen ongelma, mutta pieni kivi kengässä verrattuna siihen naulaan polvessa jota Putin nyt on. Orbanin Unkaria joudumme kestämään jo EU:ssa, joten voimme myös pakon alla Natossakin.
Twiittasin Joulukuussa 2021 siitä, että kannatan Nato-jäsenyyttä, jotta voisin herätellä (taas) keskustelua tästä vihreissä, jossa Nato-optio on ollut virallienn linja pitkään. Suomen ainoa MEP EU:n ulkoasiainvaliokunnassa, Alviina Alametsä twiittasi pian myös kannatuksensa asialle. Mainitsen tässä Alviinan, koska muistan puhuneeni Natosta Alviinan kanssa jo 2014 sen blogini takia. Hän vastusti silloin Natoa, mutta oli erittäin tyytyväinen siihen, että nostin puolueessamme puolustuspoliittista keskustelua.
Keskustelu ja omien mielipiteiden kriittinen tarkastelu onkin keskeinen osa vihreiden politiikkaa, mikä on mielestäni näkynyt erittäin hyvin, kun ulkoministeripuolue on ollut viemässä Suomea Natoon tänä keväänä. Vladimir Putinin lisäksi Atte Harjanne ja hänen hyvät argumentit ovat iso syy sille, että monet vihreät kannattaa Nato-jäsenyyttä. Emil Kastehelmi, joka toimii Alviinan avustajana, on tehnyt samaa arvokasta vaikuttamistyötä Vihreissä nuorissa niin kauan kuin minäkin olen mukana ollut.
Samalla monet ihmiset puolueessamme ovat ylläpitäneet keskustelua Nato-maiden sotarikoksista sekä ihmisoikeusloukkauksista omia kansalaisiaan kohtaan. Moninaiset mielipiteet Natosta: puolesta, vastaan ja jotain tältä väliltä ovat olleet vihreiden vahvuus tässä keskustelussa. Puolue, jolla ei ole suomettumisen painolastia, mutta on hyvin avoin keskustelukulttuuri, oli jo käynyt tätä keskustelua vuosia, joten argumentit puolesta ja vastaan olivat hyvin selviä.
Mitä seuraavaksi?
Nyt kun Suomi liittyy Natoon, niin on kaksi keskeistä puolustuspoliittista uudistusta, joita meidän pitäisi mielestäni lähteä edistämään heti kun jäsenyyspaperit on allekirjoitettu.
1. Perustetaan ydinaseista vapaa alue pohjoismaihin
Maailmassa on monia ydinaseista vapaita alueita. Koko Oseania, Afrikka, Etelämanner sekä Keski- ja Etelä-Amerikka ovat virallisesti ydinaseista vapaita alueita, kuten myös Kesi-Aasia. Mielestäni Suomen, Ruotsin, Norjan, Tanskan ja Islannin tulisi perustaa Pohjoismainen ydinaseista vapaa alue ja viestiä maailmalle, että emme hyväksy näiden aseiden käyttöä, vaikka kaikki Natossa olemmekin.
Suomeen ei tule ikinä sijoittaa ydinaseita. Norja on tästä jo Naton sisällä linjannut.
2. Uudistetaan asevelvollisuus ihmisoikeuksia kunnioittavaksi, tasa-arvoiseksi ja yksilölle hyödylliseksi
Nato-jäsenyys tarkoittaa sitä, että vanha maanpuolustusmalliamme on mahdollista muuttaa entistä vapaammin kuin aikaisemmin.
Nykyisesta asevelvollisuusjärjestelmästä tulisi mielestäni siirtyä kohti Vihreiden nuorten mallia. Siinä kutsunnat ovat koko ikäluokalle pakollisia, mutta palvelus on yksilöille moninkertaisesti hyödyllisempää. Se ei rankaise ihmisiä omaa elämäänsä koskevista päätöksistään vaan palkitsee palveluksen suorittamisesta monin eri tavoin. Ainoa asia, mikä tulisi mielestäni muuttaa Vihreiden nuorten mallista olisi korvata se minun ideani eurooppalaisista puolustusvoimista Nato-jäsenyydellä.
Malli ei heikennä puolustuskykyä, kuten monien muiden pasifististen järjestöjen mallit. Se ei myöskään rankaise ihmisiä vankeuden, pidemmän vaihtoehtoisen palveluksen tai verotuksen kautta, kuten oikeistolaisten tai konservatiivien mallit. Se ei myöskään ole ammattiarmeija-malli, joka olisi paljon kalliimpi kuin nykyjärjestelmä.
Maanpuolustus on yksi valtion keskeisistä tehtävistä, minkä takia se tulisi järjestää valtion keskeisten arvojen mukaisesti.
Kohti ihmisoikeuksia kunnioittavaa, tasa-arvoista ja kansainvälistä maanpuolustusta!